Hei kaikille!

Tervetuloa takaisin blogini äärelle! Tällä viikolla olemme kollegani Auroran kanssa keskustelleet Italian ja Suomen välisistä kulttuurieroista, joten nyt haluamme jakaa ajatuksiamme.

On kulunut kaksi kuukautta siitä, kun aloitimme projektimme Piispalassa ja vaikka olemme jo tottuneet suurimpaan osaan, sopeudumme edelleen kulttuuriin, joka eroaa hyvin paljon omastamme.

Perinteisesti Italiassa perheen naiset kokkaavat yhdessä, mutta miehet vastaavat lihan grillaamisesta.

Tänään haluan aloittaa kertomalla ensimmäisestä kulttuurishokistamme: lounas- ja päivällisaikatauluista. Kuten ehkä jo tiedätkin, italialaiset ovat tottuneet syömään lounaan noin klo 13–14 ja päivällisen noin klo 20-21. Siksi se, että meille tarjoiltiin runsas ateria klo 11 aamulla, oli kuin söisi runsasta sunnuntaiaamiaista. Henkilökohtaisesti kesti kaksi kokonaista viikkoa ennen kuin tämä tuntui luonnolliselta, mutta nyt Aurora ja minä himoitsemme ruokaa vielä aikaisemmin. Nauroimme sille hiljattain kunnolla!

Aamupala on myös hyvin erilainen kuin meillä: italialainen aamiainen koostuu yleensä kahvista ja/tai maidosta ja kekseistä, joilla päivä alkaa hyvin. Lounaamme sen sijaan on pääruokana runsas lautasellinen pastaa ja ehkä lisukkeena tuoreita vihanneksia ja hedelmiä. Toisaalta illallinen on yleensä kevyempi, vaikka useimmiten nautimme mielellämme hyvää perinteistä pizzaa (joka on valmistettava mozzarellalla, ei juustolla!).

Tietenkään emme voi unohtaa hyvää viinipulloa ja koko perhettä pöydän ympärillä, sillä yhteinen ateria on yksi kuuluisimmista ja tärkeimmistä italialaisista perinteistä. Jokaisella perheenjäsenellä on mahdollisuus jakaa päivänsä, ajatuksensa ja ongelmansa. Vastoin nykyajan suomalaisia normeja pidämme yhä tärkeänä päivittäistä yhteistä ruokailua (erityisesti päivällisillä ja sunnuntaisin), ja suomalaisten tapaan kokoonnumme jälleen yhteen suurperheen kanssa juhlapyhinä tai erityistilaisuuksissa.

Toinen kulinaarinen järkytys oli perunoiden ja lohen syöntitiheys. Me rakastamme niitä myös, mutta on todella epätavallista syödä niitä joka ikinen päivä. Välimeren ruokavalio on kovin erilainen kuin skandinaavinen. Meidän ruokavaliomme on paljon rikkaampi ja monipuolisempi ja olemme tottuneet sekoittamaan viljaa, lihaa, kalaa, vihanneksia, juustoa ja hedelmiä. Tämä ei tarkoita, että me ettemme rakastaisi ruokaanne, vaan otamme aina tilaisuuden tullen jälkiruokaa!

Toinen järkytys tulee voin ja kastikkeiden määrästä ja käytöstä: käytämme mieluummin oliiviöljyä, joka on yleensä kotitekoista keski- ja eteläitalialaisissa perheissä. Bruschette on todella yleinen paahdetusta leivästä, tomaateista ja oliiviöljystä valmistettu ruokalaji. Suomalainen leipä sopii hyvin voileipiin, mutta on hyvin erilaista kuin meidän, jonka saamme tuoreena leipomosta (tai teemme sen itse).

Paras ”ravintola” on isoäitimme ruoat, erityisesti sunnuntaisin. He tekevät aina parhaita ruokia, jotka on pakko syödä loppuun 😉 Tarkoitan fettuccinea, lasagnea, kanaa ja uuniperunoita, paneroitua leikkelettä, tomaatteja riisin kanssa ja paljon muuta! Perinteisesti Italiassa perheen naiset kokkaavat yhdessä, mutta miehet vastaavat lihan grillaamisesta.

Italiassa on monia erilaisia ravintoloita, mutta yleisin niistä on varmasti ravintola ”trattoria”, jossa voi syödä perinteidemme tyypillisiä ruokia. On selvää, että ruokalista vaihtelee pohjoisesta etelään: kullakin alueella on oma ruokakulttuurinsa, ja siellä tarjoillaan sitä, mitä alueella kasvatetaan yhdistettynä italialaisiin perinteisiin.

Kaikki italialaiset arvostavat hyvää alueellista ruokaansa, mutta tunnetusti parhaita ruokia löytyy maan keski- ja eteläpuolilta. On helppo nimetä norcineria Marchesta, Umbrian, Toscanan ja Latiumin leikkeleitä, herkullista lihaa, sieniä ja tryffeleitä, tai Campanian makeisia, mozzarellaa, tomaatteja, pizzaa, sekä arancineja, cannoleja, granitaa ja chiliä, Sisilialaista sfinciä tai sardinialaista juustoa.

Kuten kaikki hyvä, myös blogini päättyy tältä päivältä. Toivottavasti arvostitte työni ja ehkä jopa hyödyit siitä. Päivitän taas pian uuden aiheen, joka on mielestäni myöskin erittäin mielenkiintoinen. On ollut ilo jakaa tämä kanssanne. Seuraavaan kertaan!

P.S. Pullataikinasi on parasta, mitä olemme koskaan kokeilleet!