Yksinäisyyttä torjumaan osallistamalla ja vahvistamalla
Olipa kerran brittinuori, joka oli koko siihenastisen elämänsä kulkenut sijoituskodista ja terapiasta toiseen. Hän ei enää kommunikoinut kenenkään kanssa yhtään mitenkään. Ei puhunut eikä edes kirjoittanut.
– Nuori tuli Chaos Farmille lääkärin lähetteellä. Hän kävi meillä 16 kertaa, vietti 16 tuntia hevosten kanssa. Hän opetteli olemaan niiden kanssa, harjaamaan ja taluttamaan, englantilainen Penny Tempest kertoo.
Viimeisen terapiakerran jälkeen nuori kirjoitti kirjeen:
”Tämä on ollut ensimmäinen kerta, kun olen saanut olla oma itseni. Olen saanut oman tilan ja luoda siteen hevoseen omalla tavallani. Ilman, että kukaan olisi sanomassa, miten minun pitäisi olla, mitä tehdä ja mitä sanoa”, hän kiitti.
Eläin on peili
Chaos Farm on osa englantilaista hyväntekeväisyysjärjestöä Chaos Groupia, joka tarjoaa nuorille ja työttömille mahdollisuuden yhteiseen tekemiseen. Farmilla käytetään nuorten auttamisessa niin hevosavusteista terapiaa kuin muutakin Green Carea eli vihreää hoivaa. Työntekijät ovat hoitoalan ammattilaisia, Tempest esimerkiksi yleislääkäri, joka on perehtynyt vihreään hoivaan ja hevosavusteiseen terapiaan. Hän kuvaa Farmia paikaksi, jossa opitaan olemaan toisten kanssa ja luottamaan toisiin ihmisiin ja eläimiin.
Green Caren suosio kasvaa koko ajan myös Suomessa. Nuorisokeskus Piispalassa tehdään eläinavusteista työtä muun muassa Nuotta-valmennuksissa olevien nuorten ja leirikoululaisten kanssa.
”Eläimet hyväksyvät nuoren sellaisena kuin hän on, eivätkä yritä muuttaa häntä. Eläinten kanssa voi opetella taitoja, joita voi käyttää myöhemmin elämässä”, kuvailee Nuotta-valmennuksista Piispalassa vastaava Hanna Liimatainen.
”Eläimet opettavat ihmisille vastavuoroisuutta ja tunnetaitoja: Ne heijastavat takaisin ihmisen tunteita, jolloin ihminen oppii tunnistamaan ja säätelemään tunteitaan”, Liimatainen jatkaa.
Yksinäisyyden kehän voi murtaa
Vihreä hoiva voi osaltaan auttaa nuoria murtamaan ympärillään olevan yksinäisyyden kehän. Sellainen voi syntyä olosuhteiden vuoksi ja olla tilapäinen. Joskus siitä voi tulla myös pysyvä suojakeino, pohtii yksinäisyyttä tutkiva terveystieteiden maisteri Aaltje Bos.
– Joku on voinut kokea niin kovia, että hän käyttää yksinäisyyttä muurina. Näin kukaan ei ainakaan pääse satuttamaan häntä, Bos kuvailee.
Yksinäisyyden torjumisesta ja muurien purkamisesta puhuttiin Piispalassa vastikään järjestetyssä Addressing Loneliness -seminaarissa. Erasmus+ -tuettuun seminaariin osallistui 27 nuorisotyön ammattilaista seitsemästä eri maasta: Latviasta, Liettuasta, Bulgariasta, Turkista, Sloveniasta, Suomesta ja Englannista.
Suomessa ammattilaiset uskovat vihreän hoivan ohella esimerkiksi tekemällä oppimiseen ja seikkailukasvatukseen. Molemmilla on vahvistavia vaikutuksia. Nuorisotyössä puhutaankin paljon sosiaalisesta vahvistamisesta: Sen ydintä on, että vahvistavia asioita tehdään pienryhmissä.
Haasta itsesi ja vahvistu!
Yksinäisyyteen tottuneelle voi olla hyvinkin vaikeaa lähteä mukaan uusiin ryhmiin. Liikuntasosiologi, FT Arto Tiihosen mielestä itsen haastaminen on kuitenkin tärkeää.
– Nykyisin korostetaan liikaakin sitä, että oppimisen pitäisi olla hauskaa. Ei se aina ole, vaan välillä joutuu tekemään sellaistakin, mikä ei ole niin kivaa, Tiihonen huomauttaa.
– Ihmisen resilienssi eli kyky sietää vaikeuksia kasvaa, kun hän menee läpi sellaisten kokemusten, joista ei usko selviävänsä. Näistä selviytymisistä syntyy vahvistavia kokemuksia!
– Merkitykselliset kokemukset ovat tärkeitä ihan kaikille ihmisille kaikkialla maailmassa. Ne rakentavat osaltaan identiteettiämme, Tiihonen painottaa.
Ryhmätyöt, työpajat ja talkoot ovat tärkeitä myös osallisuuden kokemuksen luojina. Aiemmin yksinäinen voi pikku hiljaa löytää paikkansa ryhmästä ja sitten hän ei enää olekaan niin yksinäinen. Sosiologisin termein silloin tapahtuu inkluusio, jonka voisi suomentaa vaikka sanalla ryhmäytyminen.
Slovenialainen nuorisotyöntekijä Urska Tramte miettii, että hän toivoisi juuri tätä kokemusta kosovolaisille nuorille, jotka pakenivat kotimaansa sotaa Sloveniaan.
– Heidän yksinäisyytensä on musertavaa! He sanovat, että heillä ei ole enää kotia missään: Ei Kosovossa eikä Sloveniassakaan. Tämä johtaa moniin ongelmiin, Tramte sanoo.
Jätä mukavuusalue
Nuorisokeskuksissa työmuotona käytettävä seikkailukasvatus perustuu nimenomaan Arto Tiihosen mainitsemaan itsen haastamiseen.
-Ihminen pysyy tavallisesti mielellään mukavuusalueellaan. Seikkailukasvatuksessa pyritään tietoisesti pois sieltä, kohti kasvua, kuvailee seikkailukasvatuksen ammattilainen Juha-Matti Ylitalo Piispalasta.
– Esimerkiksi kiipeilytornista köyden avulla laskeutuva joutuu usein ylittämään rajansa ja astumaan pelon alueelle. Laskeutuessaan hän siirtyy oppimisen alueelle. Lopputuloksena on kasvu ja vahvistava kokemus!
Kirjoittajasta:
Blogitekstin on kirjoittanut viestinnän harjoittelija Hilkka Rantala osana työssäoppimisjaksoaan.
