Piispalan Harrastaminen nyt ja tulevaisuudessa -seminaarin oivalluksia nuorista, liikunnasta ja yhteisöistä

Nuorisokeskus Piispalassa järjestetty Harrastaminen nyt ja tulevaisuudessa -seminaari kokosi yhteen tutkijoita, kasvattajia ja seuratoiminnan keskeisiä henkilöitä pohtimaan lasten ja nuorten liikkumista, hyvinvointia ja tulevaisuutta. Seminaarin keskusteluista nousi kirkkaasti yksi yhteinen ajatus: tulevaisuus ei rakennu yksittäisillä teoilla tai toimijoilla, vaan elävillä, toisiinsa kytkeytyvillä ekosysteemeillä, eri toimijoiden yhteistyöllä ja ymmärryksellä.

Harrastaminen on ydintä, ei ylimääräinen lisä

Seminaarissa vahvistui ajatus siitä, että harrastaminen ei ole vain vapaa-ajantäytettä. Se on keskeinen osa nuoren kasvua, osallisuutta ja tulevaisuudenuskoa. Harrastuksissa opitaan yhteistyötä, pettymyksistä selviämistä, omien vahvuuksien tunnistamista ja onnistumisen kokemuksia. Näiden kautta syntyy usko itseen ja siihen, että tulevaisuudessakin voi löytää oman paikkansa ja yhteisönsä. Harrastamisen puute näkyy selkeimmin liikkumattomuutena, mutta sen vaikutukset ylettyvät itsetuntoon, sosiaalisiin taitoihin ja mielenterveyteen saakka.

Koti, koulu ja seura – liikunnallisen arjen kolmikanta

Rehtori ja liikunnanopettaja Anna Nurmi muistutti, että lapset eivät ole muuttuneet, mutta heidän toimintaympäristönsä on. Liikunnallinen elämäntapa ei synny yhdessä paikassa, vaan kodin, koulun ja harrastustoiminnan yhteistyönä. Koulupäivän liikunnallistaminen, toiminnalliset oppitunnit ja aktiivinen välituntikulttuuri tukevat lasten kokonaisliikuntaa, mutta yhtä tärkeää on se, millaisia kokemuksia harrastuksissa syntyy. Seuratoiminta voi tarjota yhteisön, jossa nuori kokee kuuluvansa joukkoon, ja toiminnan tulee olla aidosti saavutettavaa ja osallistavaa.

Harrastamisen polut: kaikilla ei tarvitse olla sama lähtötilanne tai päämäärä

Juuso Nieminen toi seminaariin raikkaan näkökulman: mitä tapahtuu, jos pelaajapolku vaihdetaan yhteisöön, jossa peli (eli liikkuminen) on tärkeintä, ja jossa toimijuus on nuorella harrastajalla? Peliympäristömallissa harrastaja tulee näkyväksi, ja yhteisö on keskiössä.

Esityksessä korostui ajatus siirtymästä yksittäisestä lajiharjoittelusta peli- ja toimintaympäristöihin, joissa kokeileminen, oppiminen ja yhteen kuuluminen ovat keskeistä. Kun ympäristö on turvallinen ja innostava, nuori uskaltaa tulla mukaan, ja pysyä mukana.

Harrastaminen kuuluu kaikille, mutta saavutettavuus on tietoinen valinta

Yksi Piispalan seminaarin toistuvista teemoista oli saavutettavuus. Harrastaminen kuuluu jokaiselle nuorelle, mutta tasa-arvo ei synny itsestään. On kysyttävä rehellisesti:
– ovatko kynnykset liian korkeita?
– onko harrastukseen helppo tulla mukaan myös myöhemmin?
– millainen viesti toimintaympäristöstä välittyy uusille tulijoille?

Sekä tutkimus että käytännön kokemus osoittavat, että liian moni nuori jää ulkopuolelle rakenteiden, ei motivaation puutteen vuoksi. Tasa-arvoinen harrastaminen vaatii tietoisia valintoja ja uusia toimintatapoja.

Seurat ja ohjaajat harrastusten mahdollistajista tulevaisuuden tukipilareiksi

Jyväskylän yliopiston professori Sami Kokko toi esiin tutkimustietoa lasten ja nuorten seuratoiminnan nykytilasta. Vaikka suuri osa lapsista aloittaa seuraharrastuksen varhain, lopettaminen alkaa keskimäärin jo 11-vuotiaana. Liian varhainen erikoistuminen, suorituspainotteisuus ja yksipuolinen harjoittelu lisäävät tätä riskiä.

Tämä korostaa seurojen ja ohjaajien roolia. He eivät ole vain harjoitusten vetäjiä, vaan nuorten resilienssin, pystyvyyden ja pitkäaikaisen liikuntasuhteen rakentajia. Matalan kynnyksen toiminta, monipuolisuus ja yksilöllisyyden huomioiminen ovat ratkaisevia.

Resilienssi syntyy ekosysteemeissä, ei yksittäisissä teoissa

Seminaarissa esiin nousi myös resilienssi. Nuoren elämä muodostaa ekosysteemin, jossa koti, koulu, harrastukset, ystävät ja yhteiskunta ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Jos yksi osa pettää, koko kokonaisuus voi horjua. Tutkimusten ja seminaarikeskustelujen yhteinen viesti oli selkeä: resilienssi ei ole pelkkää selviytymistä, vaan kykyä kasvaa, sopeutua ja rakentaa uutta.

Yhteistyö ei ole lisä, vaan ratkaisu

Kestävä tulevaisuus nuorille rakentuu kumppanuuksissa, joissa julkinen sektori, seurat, oppilaitokset ja kolmas sektori toimivat yhdessä. Harrastaminen, liikunta ja osallisuus eivät ole yhden toimijan vastuulla, vaan yhteinen tehtävä. Kun resurssit, osaaminen ja tahtotila yhdistyvät, syntyy elinvoimaisia toimintamalleja, joilla on todellista vaikutusta nuorten arkeen.

Piispalan Harrastaminen nyt ja tulevaisuudessa -seminaarin tärkein oivallus oli tämä: jos haluamme rakentaa kestävää tulevaisuutta, meidän on investoitava nuoriin konkreettisesti, arjessa ja yhdessä. Se tarkoittaa saavutettavia harrastuksia, matalia kynnyksiä, turvallisia ympäristöjä ja vastuullisia aikuisia. Ennen kaikkea se tarkoittaa uskoa siihen, että jokaisella nuorella on paikka, mahdollisuus ja potentiaali, kunhan rakennamme ympäristön, jossa se voi toteutua.

Liikunnallisia tapahtumia ja leirejä lapsille ja nuorille Piispalassa:

Piispala Nuorten Maraton 22.5.2026

Bandy School -jääpalloleiri 31.7-2.8.

Liikuntaharrastamisen suurleiri 3.-5.8.

PIISPALA SUOSITTELEE

Haluaisitko järjestää tapahtuman tai seminaarin Piispalassa?

Ota yhteyttä myyntiimme myynti@piispala.fi niin jutellaan lisää!